Arvioita Laiva -romaanista

Helena Saarikoski 24.5.2024

Mikko Virto: Laiva. Momentum 2024, 327 sivua.

Romaani kertoo kuukauden laivakeikkaa varten kootun kolmimiehisen bändin tarinan Helsingin ja Tukholman väliä ajavalla laivalla. Ajankuva on vuodelta 1979, laivaristeilyjen huuruisella huippukaudella. Kirjan aloittaa kehystarina nykyisyydessä, bändissä vain kaksi ensimmäistä iltaa soittaneen Masan hautajaisista. Masan sammuminen lavalle kesken soiton ja potkut laivalta on muille trauma, jonka syitä ja seurauksia pohditaan pitkin matkaa. Masan hätäpaikkaajaksi löytyvä pianisti, italialainen Marco, tuo lisänsä laivamiljöön kansainväliseen meininkiin.

Romaani tapahtuu muusikoiden työmaailmassa, jonka kuvaus on itse eletyn varmaa ja tarkkaa. Laivamuusikoiden työpaikka ja bändin työyhteisö ja -tehtävät on rakennettu kirjaan kokemusläheisesti ja tunne- ja aistivoimaisesti. Erikoisasiantuntemusta edellyttävät sanavarastot, kuten soittimien nimet, merkit ja mallit ja soitettujen kappaleiden nimet, tyylit ja rakenteet on upotettu tekstiin luontevasti.

”Ihmiskaupasta” moititun ohjelmatoimiston myyntiedustajan letkautus ”missä ovat ihmiset, näen vain muusikoita” saa jonkin verran katetta, siinä määrin laivabändin soittajien kokemus poikkeaa kaikista muista ihmisistä laivalla. Soittajan suhde musiikkiin on kerrottu moniulotteisesti, rakkaudesta musiikkiin, musiikin tuntemisesta ja taitamisesta, musiikista työnä, ammattina ja harrastuksena. Soittajan arjen omakohtainen kuvaus tuottaa eriävän mielipiteen: ammatin epätavallisuudesta ja työn edellyttämästä erikoistietämyksestä ja -taidoista huolimatta muusikot ovat nimenomaan ihmisiä, pelkoineen ja toiveineen, unelmineen ja havereineen.

Näkökulmakertoja vaihtelee, kaikki keskeiset henkilöt saavat vuorollaan omat soolonsa, mutta päähenkilönä pysyy rumpali Pertsa, jolle kirjan tarina tapahtuu. Pidin erityisesti herkkyydestä ja kauneudesta, tunteen totuudesta, jolla pääparin romanssi ja miesten muutkin naissuhteet on kerrottu, erotiikkaa ja seksiä myöten. Laiva ei ole mikään turvallinen tila työssä eikä vapaalla, mutta, epävarmuuden ja pelkojen läpi mennen, turvaa luodaan omiin lähisuhteisiin, kukin bändin kolmesta miehestä omalla tavallaan. Myös naisilla on kirjassa omat toimijaroolinsa, omat tunteensa ja tahtonsa. Laivan naisetkin ovat ihmisiä.

Bändikirjojen ja muusikkoelämäkertojen joukossa Trio Atlantiquen laivakeikkakirja on tervetullut lisä. Fiktion kerronta on taitavasti rakennettu ja toteutettu ja tuntuu mahdollistavan sellaisen kertomista, mitä ei ole ennen kerrottu. Risteilylaivojen keikkamuusikot ovat sukupolviromaaninsa ansainneet.


Arvo Tuominen 
toimittaja, kirjailija

Moi Mikko! Luin Laivan kahden puoliajan tekniikalla. Loistava kirja. Onneksi olkoon! Siitä sais hyvän leffan. Toivottavasti joku tekee.

Maija Lehtinen

Puutarhasuunnittelu Maija Lehtinen, Trädgårdsplanering

Kirja on yhtä bossanovaa. Ihanan letkeää, viipyilevää ja rentouttavaa luettavaa. Suopeasti ympäristön ihmisiä tarkkaillen. Luin jo jokunen aika sitten aamuin, illoin pienen pätkän. Kirjan pysty helposti jättämään yöpöydälle ilman ahdistusta seuraavista tapahtumista. Se odotti uskollisesti kotiinpaluuta, joka tuntui kuin ystävä siellä odottaa. Suosittelen 


Jari Niemelä,
muusikko.

Hyvin olit kehitellyt juonta Laiva kirjassasi nyt odotellaan innolla vastaavaa kirjaa ravintola muusikoista terv Jari


Markku Luukkanen,
rumpali.

Lukeminen saatu päätökseen. Suoraa, koskettavaa ja oivaltavaa tekstiä, josta huokuu että rumpalikollegani Mikko on itsekin elänyt.


Harri Aavaharju, JazzRytmit 24.5.2024

Mikko Virto: Laiva. Momentum 2024, 327 sivua.

Laiva on rohkeasti ja herkästi kirjoitettu elämän makuinen tarina, joka palautti mieleen monta soitettua keikkaa, keikkamatkaa ja takahuoneessa vietettyä hetkeä. Kirja voisi olla avainromaani, mutta asian pohtimiselle käytetty energia on turhaa. Tarina etenee päähenkilö Pertsan kokemusten kautta.

Soittaminen ammattina tai harrastuksena vaatii uhrauksia. Usein on kyse myös sattumien mukanaan tuomista mahdollisuuksista ja niihin tarttumisesta. Kaikille ammatti ei sovi, vaikka soittotaidot olisivat hallussa. Kokoonpano, ystävät ja perhe voivat olla hyvänä tukena, mutta loppupeleissä muusikko on kahden soittimensa kanssa yleisön edessä.

Moni rivimuusikko on varmaan miettinyt kirjoittavansa kirjan keikkaelämästä. Nykypäivän muusikot ovat ymmärtäneet erottaa työ- ja vapaa-ajan. Laiva kertoo ajasta, jolloin kaikki eivät sitä ymmärtäneet. Ajankuva soittimista, ohjelmistosta, roudaamisesta ja keikkailusta 70-luvun Ruotsinlaivalla on tarkkaa.

Mikko Virto – Laiva

70-luvulla elettiin murroskautta, kun ulkolaisia yhtyeitä alettiin kiinnittää esiintymispaikkoihin. Kirjan italialainen pianisti Marco on kuvattu positiivisena ja hänen tarinansa kautta Laiva toimii  italian kielen ja kulttuurin alkeiskirjana.

Kirja tuo esiin hienosti, miten paljon tunteet vaikuttavat muusikon esityksiin ja onnistumisiin. Arki keikkojen välillä on myös osattava elää. Pertsa opiskeli arkkitehdiksi, vaikka oli erinomainen allround-rumpali. Kaikkein onnellisin hän oli soittaessaan jazzia.

Mikko Virto on osannut.

Mikko Virto, Laiva, Momentum-kirjat, 326 sivua


Laura Torniainen, luonnosta lumoutuja, Hirvensalmi

Kesällä vietin monta hetkeä riippukeinussa pihalla tämän kirjan parissa, kuin laivassa aalloilla keinahdellen. Tämä Mikko Virto n esikoisteos kuljettaa lukijansa sinne, minne tavallisilla laivassa matkustajilla ei ole pääsyä. Tarinan myötä lukija pääsee kurkistamaan kulisseihin, ruotsinlaivan työntekijöiden maailmaan muutamien vuosikymmenten taakse. Se avaa ikkunan erityisesti keikkailevien muusikoiden elämään ja mielenmaisemaan ja heidän kauttaan myös laivan muiden työntekijöiden elämään ja työhön. Tarina kuljettaa ihmiselämän iloissa ja suruissa ja lukiessa huomaa pohtivansa, miten suuri osuus on sattumilla elämän käänteissä. Itseäni kiinnostivat erityisesti kuvaukset bändin työstä, suhteesta musiikkiin ja kaikkinainen tieto soittimista ja niihin liittyvistä "nippeleistä". Viihdyttävä tarina ja kurkistus menneeseen aikaan, sinne, minne tanssilattialla keinahteleva baarin asiakas ei näe.

Pekka Mesimäki, muusikko, yrittäjä

Lämmin kiitos Mikko elämänmakuisesta teoksesta. Oli harvinaista herkkua lukea hieno kirja keikkamuusikon arjesta. Maltan tuskin odottaa seuraavaa kirjaasi.

Timo Laurmaa, muusikko, insinööri

Hienoa työtä monilla eri tavoilla: Tunteiltaan kovasti vaihtelevan muusikon sielunmaiseman maalaaminen onnistui mainiosti - arvioi ainakin tällainen faktaorientoitunut insinööri, joka on yksi mainitsemistasi jotka porskuttavat eteenpäin kovin paljon sivulle (ja muiden reaktioita) vilkaisematta. Loppusivujen menneiden vuosien pohdiskelu oli hienosti koskettavaa. Laivabändin työhön saat lukijan eläytymään loistavasti, erityisesti tykkäsin loppupuolen menestysillasta, jossa tuntuu että valtavasta biisivarastosta silmänräpäyksessä osataan poimia justiinsa tilanteeseen sopivat seuraavat. Ehdottomasti eniten naurunpyrskähdyksiä sait aikaan nuorten miesten ja naisten(!!!) välisen kommunikaation käänteistä ja kommervenkeistä. Vähän samaan tapaan pohdin Hesaria lukiessa Juba Tuomolan Viivi ja Wagner -välähdyksistä - "tuon on pakko olla peräisin omista kokemuksista!". Eikä vähäisimpänä ansiona virheiden puute: kieli on TODELLA virheetöntä kaikkien tekstissä esiintyvien kielten osalta. Sanomalehdissä (Hesarissakin) lipsutaan nykyisin huolellisesta kielenkäytöstä liian usein, mutta sinä et. Minulle Marcon italiankieliset kommentit olivat erityisen hauskoja, koska työurastani yli 10 vuotta istuin kahden hengen toimistohuoneissa, toisena kollegana italialainen (ensin mies-, sitten naispuolinen). Nyt kun olen saanut nauttia kahden entisen TBB-kaverin tuoreista kirjoista, pohdin että Teemun erinomainen kirja Simosta oli tyyppiä "vau, jos olis aineistoa ja kokemuksia, tällaisen minäkin haluaisin tehdä". Sinun kirjastasi sen sijaan johtopäätös on "huh huh, tällaiseen minulla ei ikimaailmassa riittäisi osaamista".