Harri Aavaharju, JazzRytmit 24.5.2024
Mikko Virto: Laiva. Momentum 2024, 327 sivua.
Laiva on rohkeasti ja herkästi kirjoitettu elämän makuinen tarina, joka palautti mieleen monta soitettua keikkaa, keikkamatkaa ja takahuoneessa vietettyä hetkeä. Kirja voisi olla avainromaani, mutta asian pohtimiselle käytetty energia on turhaa. Tarina etenee päähenkilö Pertsan kokemusten kautta.
Soittaminen ammattina tai harrastuksena vaatii uhrauksia. Usein on kyse myös sattumien mukanaan tuomista mahdollisuuksista ja niihin tarttumisesta. Kaikille ammatti ei sovi, vaikka soittotaidot olisivat hallussa. Kokoonpano, ystävät ja perhe voivat olla hyvänä tukena, mutta loppupeleissä muusikko on kahden soittimensa kanssa yleisön edessä.
Moni rivimuusikko on varmaan miettinyt kirjoittavansa kirjan keikkaelämästä. Nykypäivän muusikot ovat ymmärtäneet erottaa työ- ja vapaa-ajan. Laiva kertoo ajasta, jolloin kaikki eivät sitä ymmärtäneet. Ajankuva soittimista, ohjelmistosta, roudaamisesta ja keikkailusta 70-luvun Ruotsinlaivalla on tarkkaa.
70-luvulla elettiin murroskautta, kun ulkolaisia yhtyeitä alettiin kiinnittää esiintymispaikkoihin. Kirjan italialainen pianisti Marco on kuvattu positiivisena ja hänen tarinansa kautta Laiva toimii italian kielen ja kulttuurin alkeiskirjana.
Kirja tuo esiin hienosti, miten paljon tunteet vaikuttavat muusikon esityksiin ja onnistumisiin. Arki keikkojen välillä on myös osattava elää. Pertsa opiskeli arkkitehdiksi, vaikka oli erinomainen allround-rumpali. Kaikkein onnellisin hän oli soittaessaan jazzia.
Mikko Virto on osannut.
Mikko Virto, Laiva, Momentum-kirjat, 326 sivua
Laura Torniainen, luonnosta lumoutuja, Hirvensalmi
Kesällä vietin monta hetkeä riippukeinussa pihalla tämän kirjan parissa, kuin laivassa aalloilla keinahdellen. Tämä Mikko Virto n esikoisteos kuljettaa lukijansa sinne, minne tavallisilla laivassa matkustajilla ei ole pääsyä. Tarinan myötä lukija pääsee kurkistamaan kulisseihin, ruotsinlaivan työntekijöiden maailmaan muutamien vuosikymmenten taakse. Se avaa ikkunan erityisesti keikkailevien muusikoiden elämään ja mielenmaisemaan ja heidän kauttaan myös laivan muiden työntekijöiden elämään ja työhön. Tarina kuljettaa ihmiselämän iloissa ja suruissa ja lukiessa huomaa pohtivansa, miten suuri osuus on sattumilla elämän käänteissä. Itseäni kiinnostivat erityisesti kuvaukset bändin työstä, suhteesta musiikkiin ja kaikkinainen tieto soittimista ja niihin liittyvistä "nippeleistä". Viihdyttävä tarina ja kurkistus menneeseen aikaan, sinne, minne tanssilattialla keinahteleva baarin asiakas ei näe.
Pekka Mesimäki, muusikko, yrittäjä
Lämmin kiitos Mikko elämänmakuisesta teoksesta. Oli harvinaista herkkua lukea hieno kirja keikkamuusikon arjesta. Maltan tuskin odottaa seuraavaa kirjaasi.
Timo Laurmaa, muusikko, insinööri
Hienoa työtä monilla eri tavoilla: Tunteiltaan kovasti vaihtelevan muusikon sielunmaiseman maalaaminen onnistui mainiosti - arvioi ainakin tällainen faktaorientoitunut insinööri, joka on yksi mainitsemistasi jotka porskuttavat eteenpäin kovin paljon sivulle (ja muiden reaktioita) vilkaisematta. Loppusivujen menneiden vuosien pohdiskelu oli hienosti koskettavaa. Laivabändin työhön saat lukijan eläytymään loistavasti, erityisesti tykkäsin loppupuolen menestysillasta, jossa tuntuu että valtavasta biisivarastosta silmänräpäyksessä osataan poimia justiinsa tilanteeseen sopivat seuraavat. Ehdottomasti eniten naurunpyrskähdyksiä sait aikaan nuorten miesten ja naisten(!!!) välisen kommunikaation käänteistä ja kommervenkeistä. Vähän samaan tapaan pohdin Hesaria lukiessa Juba Tuomolan Viivi ja Wagner -välähdyksistä - "tuon on pakko olla peräisin omista kokemuksista!". Eikä vähäisimpänä ansiona virheiden puute: kieli on TODELLA virheetöntä kaikkien tekstissä esiintyvien kielten osalta. Sanomalehdissä (Hesarissakin) lipsutaan nykyisin huolellisesta kielenkäytöstä liian usein, mutta sinä et. Minulle Marcon italiankieliset kommentit olivat erityisen hauskoja, koska työurastani yli 10 vuotta istuin kahden hengen toimistohuoneissa, toisena kollegana italialainen (ensin mies-, sitten naispuolinen). Nyt kun olen saanut nauttia kahden entisen TBB-kaverin tuoreista kirjoista, pohdin että Teemun erinomainen kirja Simosta oli tyyppiä "vau, jos olis aineistoa ja kokemuksia, tällaisen minäkin haluaisin tehdä". Sinun kirjastasi sen sijaan johtopäätös on "huh huh, tällaiseen minulla ei ikimaailmassa riittäisi osaamista".