Olen joskus sanonut, että verkossa on niin paljon materiaalia opiskella mitä tahansa, että opettajaa ei tarvitsisi, jos vain osaisi valikoida valtavasta tietomäärästä sen oikean tiedon. Opettaja onkin tarpeen juuri tässä valinta-asiassa sekä harjoitustehtävien tekemisen ohjaamisessa ja tehtävien arvioinnissa. Opettajan ominaisuuksista tärkein on – jos hän ei aivan tollo rumpalina ole :-), se että hän tulee toimeen oppilaan kanssa, osaa opettaa ja ymmärtää oppilaan tarpeet opiskelun suhteen. Opettaja ei ole esiintymässä oppilaalle, vaan välittämässä tietoa ja taitoa hänelle.

Kaikkien soittimien opetuksessa tärkeitä asioita, joihin opettaja kiinnittää huomiota, ovat mm erilaiset käden asennon seuraaminen (esimerkiksi rumpukapulan pitäminen) ja oppilaan soittimestaan aikaansaaman äänen arviointi. Muitakin asioita tietysti on.

Kotitehtävät voi jakaa

1. Fyysisiin soitettaviin harjoituksiin eli rumpupalikoilla ja/tai käsillä ja jaloilla suoritettaviin harjoituksiin. Tällaiset harjoitukset ovat esim. jollain rumpusoittimella, kellopelillä, marimballa tai pianolla soitettuja harjoituksia. Kotona “oikean” soittimen voi tarvittaessa korvata jollain vastaavalla esimerkiksi pianon voi korvata jollain kotikosketinsoittimella.
   SOITA KÄSILLÄ/RUMPUPALIKOILLA RUDIMENTTEJA JA/TAI SOITA MYÖS KÄSIEN JA JALKOJEN VÄLISIÄ HARJOITUKSIA, ESIM VUOROISKUJA KÄDEN JA JALAN VÄLILLÄ
2. Musiikillisten asioiden hahmottamiseen, joita ennen kutsuttiin musiikinteoria-asioiksi. Näihin harjoituksiin kuuluvat esim. nuottien osaaminen, rytmien ja tahtilajien ymmärtäminen, tonaaliset asiat (esim. äänen korkeus ja keskinäiset suhteet, soinnut) musiikillisiin termit ja niiden merkitykseen.
   KUUNTELE MUSIIKKIA, LUE NUOTTEJA (VAIKKA ET YMMÄRTÄISI), LUE MUSIIKINTEORIAN KIRJOJA JA/HAE NETISTÄ (GOOGLETA) MUSIIKKIASIOITA, JOITA ET YMMÄRRÄ.
3. Musiikkikulttuuriin liittyviin asioihin. Musiikin- ja soitintenhistoria, musiikin päätyylit klassinen vs. rytmimusiikki. Näitä asioita opiskellaan usein kuuntelemalla ja arvioimalla kuultua.
   KUUNTELE JA KATSELE MUSIIKKIELOKUVIA, VIDEOITA, CD/DVD-LEVYJÄ. KÄY KONSERTEISSA, LUE MUSIIKIN HISTORIAA, MUUSIKKOJEN JA SOITTAJIEN ELÄMÄKERTAKIRJOJA YMS.

Fyysiset harjoitukset

Kaikki rudimentit ovat fyysisiä harjoituksia, niitä ei voi liikaa soittaa. Rudimentteja pitää soittaa sekä käsillä, että jaloilla ja näiden yhdistelmällä.

Alla on selitetty ns. peruslyönnit (joiden nimet ovat allekirjoittaneen suomennoksia) kannattaa harjoitella ne ihan aluksi ja sen jälkeen toistaa niitä päivittäisissä harjoituksissa.

Huom! nimityksiin kuten > free stroke eli peruslyönti ei kannata takertua, sillä eri rumpalit ja lyömäsoitinopettajat saattavat käyttää samoja nimityksiä eri merkityksillä. Opettele lyömään kapulaa niin, että se on mahdollisimman helppoa ja tehokasta.

Rummunlyönneissä (iskuissa) puhutaan myös eri korkeudelta lyötävistä iskuista (4 kpl), niihin kannattaa perehtyä kunhan alla esitelty perusisku toimii.

Peruslyönti (-isku) eng. free stroke, on lyönti, jossa kapula lyödään ranneliikkeellä rumpuun niin, että se vapaasti pompahtaa ylös. Kapula on koko ajan peukalon ja etusormen välissä, muut sormet kapulan sivulla. Lyönnissä käsi jää “ala-asentoon”, mutta kapula pompahtaa ylös pystyyn.

Kontrollilyönti eng. control stroke, lähtee ja osuu rummun kalvoon kuten peruslyönti, mutta (lyönnin jälkeen) pompahtaa vain kerran. Pomppua säädetään peukalon, etusormien ja muiden sormien avulla niin, että varsinaisen iskun lisäksi kapula pompahtaa kerran ELI tulee kaksi osumaa (ääntä) rummun kalvoon.

Pärinälyönti eng. multible bounce, lähtee kuten edelliset, mutta nyt peukalolla, etu- ja muilla sormilla säädetään kapulan liikettä kalvolla niin, että se pärisee eng buzz, josta tulee “New Orleans -rudimentti” nimeltä buzzroll. Säätö on käytännössä vastus sormien ja kapulan välissä eli kapulaotteessa se on pakko kokeilemalla ja harjoittelemalla opetella.

Paradiddle- ja rudimenttiharjoitus

Rudimentti -harjoituksissa pitää muistaa harjoitella myös eri lyöntikorkeudet.

• Full stroke on lyönti, joka alkaa ja päättyy korkealta rumpukalvon yläpuolelta.
• Down stroke aloitetaan korkealta kuten full stroke, mutta jätetään kapulaiskun jälkeen vain aavistuksen verran rumpukalvon yläpuolelle.
• Up stroke aloitetaan samalta korkeudelta, johon down stroke jää, lyönnin päätteeksi rumpukapulan annetaan kuitenkin nousta ylös full stroken korkeudelle.
• Tap-lyönti alkaa samalta korkeudelta kuin up stroke ja jää lyönnin jälkeen edelleen samalle korkeudelle.

Korona kolkuttaa

Tämän nuotin (sävellyksen) on tarkoitus esitellä nuotissa olevia perusasioita kuten tietysti itse nuotit, mutta myös nuotista selviävät kappaleen eri osat ja toiminnot.

Linkki tunnilla oppilaan kuvaamaan videoon, jossa soitan ylläolevan pyramidin.

Tweet #https://twitter.com/mikko_v