Olin ollut jo Tapani Kansan ja Tapiolan yhteiskoulun Big Bandin kanssa jonkun verran keikoilla Ruotsissa, mutta ne olivat aina ruotsinsuomalaisten paikkoja. 1973 loppukesästä pääsin maistamaan elämää “ruotsalaismuusikkona” kun suuntasimme Kalevi Falkin yhtyeen kanssa kohti Tukholmaa.
Tukholman keikan järjesti Tom Herttel, joka oli legendaarinen manageri- ja ohjelmatoimiston pitäjä. Herttelillä oli paljon suhteita myös Suomen ulkopuolella. Vuosia myöhemmin – 1991, olin soittamassa Silja Symphonyn neitsytmatkalla, myös sen keikan järjesti Tom Herttell. Tom matkusti bussilla bändin mukana Helsingistä Pansion telakalle, jossa muusikot, tanssijat StepUp-dancers ja muut esiintyjät siirtyivät laivaan.
Herttelin kautta muutamat parhaimmat (onnekkaimmat?) bändit esiintyivät myös Berns -ravintolassa Tukholmassa. En tiedä miten Kalevi Falk -yhtye sinne valikoitui, mutta muistan elävästi sinne tulon.
Tulimme suoraan Turun lautalta auton ja peräkärryn kanssa ravintolan eteen ja valmistauduimme roudaamaan, kun sisältä tulivat teknikot, jotka sanoivat hoitavansa roudauksen. Niin sitten katsoimme sivusta kun tavaramme vietiin isolle näyttämölle, jossa saman tien aloitimme soundcheckin.
Kalevi Falk oli yhtyeen nimi, mutta sen nimistä henkilöä yhtyeessä ei koskaan ollut. Bernsin kokoonpanossa soittivat; Kari ‘Kappu’ Veisterä fl/ts/voc, häneen olin tutustunut jo Sibelius-Akatemiassa, allekirjoittanut (Mikko Virto) trb/voc/congas, Timo ‘Jesse’ Kalaoja pno/voc, Jussi Mikkola bass/voc ja Heikki Vennola drs. Laulusolistina oli Paula Karppanen, joka lauloi tietysti englannin kielellä, sillä suomenkieli ei Bernsiin sopinut.
Sama kokoonpano nimellä Musta Pörssi säesti tuona vuonna myös Katri-Helenaa.
Jokainen ilta Bernsissä alkoi bändin osalta sillä, että ohjaaja antoi merkin, josta bändi alkoi soittaa aina tasan klo 20.00. Samalla väliverho nousi ja Gabriel Faure’n Pavane alkoi soida. Se oli joka ilta 1. kappale. Ensimmäisen tunnin aikana ei saanut soittaa tanssimusiikkia eikä laulukappaleita. Lavan takaa pääsi suoraan isoon takahuoneeseen, sekä pienempiin, joissa oli meikkauspöydät. Ison “bäkkärin” seinillä oli Bernsissä esiintyneiden taiteilijoiden ja bändien kuvia, Louis Armstrongista Hazy Osterwaldin orkesteriin, Marlene Dietrichistä, Frank Sinatraan ja Liza Minelliin. Kaikki 50-70 luvun merkittävät bändit ja taiteilijat esiintyivät Bernsissä.
Bernsissä oli henkilökunnan ruokailua varten oma kokki. Kokki ei osannut oikein mitään kieltä paitsi Italiaa, ruokana oli usein tortelliinejä usein lämpimänä, mutta joskus aivan kylminä ja mikroaaltouuneja ei silloin ollut. Illan aikana bändin ei ollut suotavaa liikkua asiakkaiden parissa. Asuimme melko kaukana Bernsistä Vasastanissa Karlbergsvägen 69:ssä, mutta usein yöllä kävelimme “kotiin”.
Kalevi Falkin solistina oli koko Bernsin keikan ajan Paula Karppanen, joka oli hyvä laulaja vaikka ei kovin tunnettu. Paula tulkitsi erinomaisesti jazz-standardien lisäksi mm Close To You’n, Yesterday Once More’n ja Killing Me Softly With His Song’n.
Edellä mainittu aloituskappale – Pavane, soitettiin Hubert Laws’n The Rite Of Spring – albumilla olevan Pavanen sovitusta mukaillen. Ensimmäinen setti sisälsi aina jazz-standardeja sekä mm. useita Jobimin bossa novia.
Ilta alkoi siis viihdemusiikkisetillä, sitten oli 1. tanssimusiikkisetti, illan Show ja vielä tanssimusiikkia noin yhteen yöllä. Ensimmäiset 2 viikkoa Bernsin tähtiesiintyjänä oli ruotsalainen Family Four lauluyhtye, jonka taustat tulivat Revox -kelanauhurilta. Laulajat, 2 naista ja 2 miestä, soittivat kitaroita ja yksi (Björn) bassoa. Olin hiukan ihastunut Family Fourin Agnetaan, mutta en sitä hänelle uskaltanut kertoa. Meidän bändistä Kappu ja Jesse saivat erikoispestin Family Fourin showssa, he hoitivat kahta valospottia parvelta. Family Four teki Bernsissä myös livelevyn, jossa allekirjoittanut taputtaa mukana. Tässä Youtube linkki ko levyyn.
Family Fourin suurin suosio oli 70-luvulla juuri, ennen kuin Abba nousi pinnalle, tosin Family Fourin suurin hitti oli Björn Ulvaeus/Benny Andersson pajasta peräisin oleva “Kalla’t va du Vill”
Family Four nousi surullisesti muistoihin vielä vuonna 1994 Estonia -onnettomuudessa. Laivan risteilyisäntä, joka tyynesti valkoinen puku päällä auttoi ihmisiä onnettomuudessa, oli Björn Isacsson, Family Four -yhtyeen basisti, johon tutustuin Bernsissä. Häntä ei koskaan löydetty.
Seuraava tähtivieras Bernsissä oli Eva Rydberg, ruotsalainen näyttelijä, komedienne ja laulaja, hänen show ei juuri jäänyt mieleen koska hän oli Bernsissä vain pari iltaa ja niihin aikoihin Tukholmassa ja maailmassa tapahtui paljon muutakin.
Kosketinsoittajamme Timo Kalaoja oli muutamaa viikkoa aiemmin aloittanut seurustelun Katri-Helenan kanssa ja kun Katri tuli muutamaksi päiväksi Tukholmaan, menivät he kihloihin. Otin heistä kihlajaiskuvan Bernsissä.
Katri-Helena kertoo kirjassaan kuinka bändin pojat lauloivat hänelle ja Timolle serenadia Tukholman asuintalomme katolla. Aivan niin romanttinen tilanne ei ollut, mutta kyllä pari orkesterimme soittajaa oli katolla örisemässä. He olivat ryypänneet aamun asti ja on ehkä pieni ihme, että eivät pudonneet korkean kerrostalon katolta. Alla oleva kuva on Grönä Lundista.
Eräänä iltana saimme vieraita Suomesta kun pianisti Antti Hyvärinen ja Marion Rung tulivat tapaamaan meitä Bernsiin. Antti oli sen verran maailmanmies, että järjesti meidät yöllä jonon ohi Chat Noir nimiseen pornoklubiin, josta mieleen jäi näyttämöllä esiintynyt pariskunta. Miehellä ei homma oikein toiminut – Viagraa ei vielä ollut. Nainen yritti mahdollisimman eroottisesti piilotella herran löysyyttä, mutta eroottisesta showsta tuli kuitenkin hiukan flegmaattinen.
23.8 Normalstorgilla Jan-Erik “Janne” Olsson meni Kreditbankenin konttoriin, otti panttivankeja ja vaati kaveriaan Clark Olofssonia vapautettavaksi ja tuotavaksi pankkiin. Draama kesti viisi päivää ja tapahtui vastapäätä Bernsiä, näimme pankkikonttoriin takahuonetilojen ikkunoista. Viisi päivää menimme töihin etuovesta, yleensä takaovi oli soittajia varten, ja joka päivä poliisiketjun läpi (poliisien luvalla).
Chilessä murhattiin Salvador Allende 11.9 ja se aiheutti runsaasti mielenosoituksia Tukholmassakin.
15.9 Oli meidän viimeinen keikka Bernsissä, silloin piti olla myös grande finale englantilaisen rokkarin, Tommy Steelen showlla, joka oli esiintynyt Bernsissä jo muutaman viikon, mutta Ruotsin kuningas Kustaa 6. Adolf kuoli ja niin jäi Tommyn sen illan show väliin. Ohjaaja oli meitä jo etukäteen varoittanut, että ilta voi keskeytyä ja niinhän siinä kävi, että kesken viihdesetin tuli ilmoitus, että soitto loppuu nyt. Kaiuttimista kuulutettiin “Kungen har dött, länge leve kungen”.
Tienasin yli 5 viikon keikasta 5100 kruunua käteen. Se oli melko hyvä palkka siihen aikaan, hyvätuloinen ruotsalainen teollisuustyöntekijä tienasi silloin n 4000 kruunua kuukaudessa. Ostin Tukholmasta Canon Canonet Q17 kameran ja tulin Freeport laivalla basisti Jussi Mikkolan kanssa takaisin Helsinkiin. Minulla oli mukana matkalaukku, jossa iso “Heja Sverige” -tarra.
