Jossain vaiheessa harkitsin, että olisin soittanut konsertissa myös pasuunaa. Muodollista oppia olen saanut eniten pasuunan soittoon, mutta rummuilla ja laululla mentiin.
Täytin 65-vuotta otsikon päivänä, olin päättänyt pitää jonkinlaiset juhlat, mutta suunnitelmat muuttuivat konsertiksi kun Malmitalon silloinen tuottaja Risto Räty ehdotti että, “pidä konsertti kaveriesi kanssa”. Tein päätöksen konsertista noin 1,5 vuotta ennen tapahtumaa. Teoriassa esiintyjiä oli tarjolla melkoinen joukko, sillä ainoa vaatimus oli se, että on soittanut minun kanssa. Yksinkertaisinta oli kuitenkin lähteä siitä, että pyydän konserttiin mukaan sillä hetkellä aktiiviset bändit. Konserttiin piti myös saada jonkinlainen musiikillinen linja, mutta minun musiikillinen linja muusikkona on vähän hajallaan, linjaton. Bändejä on ollut klassisesta musiikista soittokuntien kautta tanssi- ja rock-musiikkiin, free-jazzista traditionaaliseen jazziin ja kaikesta olen jopa pitänyt.
Päätin linjata konsertin klassisesta jazzista vanhaan rytmimusiikkiin eli yhtyeisiin, jotka silloin pääsivät mukaan. Pois jäi mm tanssiorkesteri Stamp, jossa soittavat Pekka Evijärvi ja Erkki Ylimäki, musiikin ammattilaisia molemmat. Myös terapiaorkesteri “Matin bändi” (Matti Piri, Petri Jokiranta ja Kari “Ruffe” Nurmi) jäi pois, niinpä konsertissa ei kuultu Genesiksen Turn It On Again -kappaletta eikä Stamp -klassikoita “Suuret Setelit” ja Blue Bossa.
Mukaan tulivat Janitsaari jazzin perinneorkesteri, kokoonpano Pohjois-Helsingin musiikkiopistosta ja Polaris Celebration Band Jussi Raittisen kanssa ja seremoniamestariksi Harri Aavaharju, jonka panos konsertin järjestämisessä oli merkitsevä.
Bourbon Street Parade
Konsertin teknisenä runkona olivat konserttiohjelmaan sovitetut ja esiintyjien takana näytettävät videoklipit. Malmitalon ääni- ja valohenkilöiden osuus oli siis tärkeä. 1. videoklippi oli ns konsertti -teaser, joka lähti pyörimään joitakin minuutteja ennen konsertin varsinaista alkua. Siinä oli mm vanhoja kuvia Helsingin vartioparaateista ja Polaris Celebration Bandista..
Konsertin alkuun suunniteltiin ns. New Orleans tyyppistä paraatia, jossa soittajat olisivat marssineet lavalle soittaen Bourbon Street Paradea, mutta monista käytännön syistä siitä luovuttiin.
Konsertti alkoi vartioparaatirummutuksella, joka peilasi allekirjoittaneen 50-vuotta aiemmin 1968 syksyllä alkanutta opiskelua soitto-oppilaana Dragsvikin varuskuntasoittokunnassa. Vartio- ym paraatit olivat olennainen osa soittokunnan elämää sekä oppilaiden perusopintoja. Ensimmäiset asiat, jotka jokainen soitto-oppilas omasta pääinstrumentista riippumatta joutui opiskelemaan, olivat iltasoittosignaali signaalitorvella ja vartioparaatirummutus. Uutta minulle oli signaalitorvi ja iltasoitto sillä vartioparaatirummutuksen opin jo 11-vuotiaana Suomi-Pojissa, silloisen Helsingin varuskuntasoittokunnan rumpalin, ylikersantti Ahon oppilaana.
Konsertin alku kuvasi tietäni muusikoksi, siksi vartioparaatirummutus oli hyvä alku konsertille, samanaikaisesti videotaustalla näytettiin vanhoja vartioparaatikuvia Helsingin varuskuntasoittokunnasta.
Oikeassa elämässä Ahon opettama vartioparaatirummutus vaihtui The Beatlesin Twist and Shoutiin ja Mersey beatiin, mutta konsertissa mentiin suoraan noin vuoteen 1971, jolloin soitin East Bottom Dixiemenissä dixielandia ja New Orleans -musiikkia.
Thomas Rönnholmin ja Toni Kulkun kanssa ei tarvinnut alun rummutuksia harjoitella, idea oli alkaa ihan perinteisellä vartioparaatirummutuksella, jossa Tumppi ja Toni soittivat osan, jonka minä toistan. Minun soitto-oppilasaikana (1968- ) vartioparaatissa ei ollut kaikkia nykyisiä osia, joten “juoni” meni niin, että jossain vaiheessa “kypsyn” kun “pojat” soittavat minulle tuntemattomia uudempia rummutuksia ja alan soittamaan New Orleans -tyyppistä rytmiä. “Street beatini” jatkoksi Tumppi ja Toni soittavat 4 tahdin aloitusrummutuksen Bourbon Street Parade -kappaleelle sen aikana Grand Marshal Uriel Hylton johdatti bändin lavalle.
Bourbon Street Parade on dixiebandien “kansallislaulu”, joka useimmiten esitetään viimeisenä tai encorena, mutta voi sillä myös aloittaa konsertin. Bourbon Street Parade’n sävelsi New Orleans’lainen rumpali Paul Barbarin v. 1949, laulu kertoo samannimisestä kadusta. Tässä Harri Aavaharjun sanoittamassa suomenkielisessä versiossa kysytään “Haluut sä mennä, mikset lennä, New Orleansiin”, jonka Ranskalaisen korttelin pääkatu Bourbon Street on. Bourbon Streetin Parade -kappaleen kanssa hauskan kontrapunktin muodostaa toinen dixiestandardi eli yhtäaikaa soitettu Won’t You Come Home Bill Bailey, jota aika usein kuulee soitettavan myös Bourbon Streetin sooloissa.
Tässä versiossa on vain rumpusoolo, mutta muilta osin versio on hyvin perinteinen; trumpetit soittavat teemaa, fonit ja pasuunat tyylin mukaisia väliääniä. Banjo komppaa ja sousafoni hoitaa basson.
Rummuissa Tumppi soittaa Pearl-marssivirveliä, Toni marssibassorumpua (Yamaha education model) ja allekirjoittanut settiä, jossa on sekä normivirveli (Pearl Masterworks 14″) että pikkolovirveli (Pearl signature 10″). Harri Aavaharjun lauluosuuden jälkeen tulee rumpusoolo jossa vuorottelen Tumpin ja Tonin kanssa. Kappale loppuu perinteiseen commodore-sooloon (4 tahdin rumpusoolo), jonka jälkeen mennään loppuun.
Bourbon Street Parade Band: Grand Marshal; Uriel Hylton. Laulusolisti; Harri Aavaharju. Trumpetit; Jussi Saari, Jermu Nyberg, Risto Oinaala. Saksofonit; Arto Lehtola, Risto Salmi, Josi Heinilä. Pasuunat; Matti Iiramo, Ilkka Virto, Vladimir Sgurev. Banjo; Jukka Järvelä. Sousafoni; Robi Godzinsky. Rummut; Thomas Rönnholm, Toni Kulku, Mikko Virto.
Janitsaarijazzin perinneorkesteri
Seuraava esiintyjä konsertissa oli Niilo “Nikke” Isomäen johdolla soittava Janitsaarijazzin perinneorkesteri, jonka juuret johtavat kauaksi Boston Promenade orkesteriin. Videot ja teksti tulossa.
Petra Oksa vocal/piano
1991 elokuusta lähtien olen opettanut rummunsoittoa Pohjois-Helsingin musiikkiopistossa (PHMO). Malmitalo valmistui kesällä 1994 siitä lähtien opetustilani on ollut Malmitalossa ns bändiluokka 2. Olen siis tätä kirjoitettaessa (tammikuu 2021) työskennellyt Malmitalossa 28 vuotta.
PHMO ja Malmitalo ovat olleet muusikon urallani mukana ennen kaikkea mahdollistajina, moni asia muusikkona on ollut helpompi kohdata Malmitalon mahdollisuuksien (tilat/suhteet/tapahtumat) kanssa. PHMO on työnantajana ollut minulle sekä taloudellisesti että ammatillisesti tärkeä. Itseasiassa tutkimusten mukaan opetus on merkittävä tekijä (jazz)muusikoiden ansainnassa (18 ways to make money as a jazz-musicians). Siksi oli luontevaa ja merkityksellistä ottaa konserttiin jotain musiikkiopistosta ja ilman Malmitaloahan koko konserttia en olisi edes voinut järjestää.
Olin suunnitellut konserttiin osaa, joka peilaa uraani ns ravintola- ja tanssimuusikkona, siihen olin sopinut Mercedes Krapovicskas’in kanssa Artur Piazolla tyyppisen argentiinalaisen tango-osuuden. Mercedes opettaa PHMO:ssa, mutta on myös taitava bandeneonin soittaja. Valitettavasti muutama päivä ennen konserttia Mercedes sairastui eikä pystynyt osallistumaan konserttiin.
Apu löytyi viereisestä luokasta, jossa Pop/Jazz-lauluopettaja Petra Oksa pitää tunteja. Petra on erittäin taitava ja lahjakas muusikko ja laulaja sekä myös ns Complete Vocal Technic -opettaja. Kysyin Petralta käykö konsertti ja hän vastasi käy. Osuus ei ollut ajallisesti pitkä, joten sovimme esitettäväksi kaksi kappaletta, jotka mielellään olisivat niin tuttuja, että onnistuvat ilman harjoittelua. Tosin soundchekissä soitimme kappaleet kerran läpi. Taustavideossa on kuvia Buenos Aires’laisesta ravintolasta, muistutuksena Piazollasta.
This Masquerade
Ensimmäinen Petran kappale on This Masquerade, Leon Russelin sävellys, jonka tunnetuin versio lienee Carpentersien 70-luvulta. Minä ja basisti Curre olemme soittaneet sitä yhdessä ravintolakeikoilla joskus 1980-luvulla. Petralle ja Artollekin kappale oli tuttu. Me soitimme kappaleen Carpenters -tyyliin. Kun kappale on hyvin kaikkien “takaraivossa” voi tulkintaan keskittyä rauhassa. Petran kuulakkaan kaunis ääni, selkeä englannin ääntämys ja tyylin mukainen tulkinta on hieno samoin Arto Lehtolan tenorisoolo. Kokonaisuus oli rauhallisen toimiva.
Be My Husband
Seuraava Petran kappale on Nina Simonen tunnetuksi tekemä A. Stroudin kappale Be My Husband. Alkuperäisessä Simonen versiossa on koko laulun ajan isku 4/4 tahdin viimeiselle 8-osalle. Tässä esityksessä otin vapauden muuttaa pelkät iskut muunnelluksi New Orleans -kompiksi. Se saattoi tehdä laulamisesta haastavampaa, mutta tämä konsertti olikin rumpalin ilta ja laulajana ammattilainen. Laulun kertomuksessa vaimoksi haluava laulaja toivoo, että mies pysyisi kaukana Rosaliesta, mutta se ei taida mieheltä onnistua yhtään sen paremmin kuin minulta pysyä kappaleen ajan nelosiskun ylösnousuissa. Be My Husband alkaa rytmillä, jossa isku tulee 4/4 tahdin viimeiselle 8-osalle, mutta laulun edetessä rytmiin tulee lisää tavaraa ja tempo kiihtyy, mutta niin kiihtyy laulun tunnelmakin. Petra tulkitsee laulun vahvasti tarinaa koko ajan korostaen.
This Masquerade: Petra Oksa vocal & piano. Arto Lehtola tensax. Curt Quarnström bass. Mikko Virto drums.
Be My Husband: Petra Oksa vocal, Mikko Virto drums.