Soittotyötä vai apurahaa


Koronavirus on aktivoinut netin ja omalla kohdalla se tarkoittaa sitä, että olen ollut normaalia aktiivisempi Twitterissä, Instagramissa, Linkedinissä ja Facebookissa.
Laitoin monen muun tavoin ns. arvauslistan Facebookiin. Arvauslistoissa siis arvuutellaan asioita, jotka liittyvät sinuun tai tekemiisi asioihin.

Minä tein arvauslistan ammateista ts. duuneista, joissa olen ollut. Listasta ei selviä kuinka kauan ja milloin olen kussakin duunissa ollut eikä se, kuinka innostunut ja sitoutunut olin niihin tai yhä olen, koska osa duuneista yhä jatkuu. Lukijoille jätin arvattavaksi, mikä työsuhteistani on lyhyin ja mistä olen saanut eniten (taloudellisesti) takkiini. Tässä avaan ja selitän tuota listaa, jossa muusikko on vain yksi työ muiden joukossa, vaikka muusikkona minulla on ollut todella monia työnantajia.
Muusikon työssä, jota olen tehnyt käytännössä koko ajan olen ollut kymmenien ellei satojen työnantajien palveluksessa; ohjelmatoimistoja, tuotantoyhtiöitä, managereita, festivaalijärjestäjiä, ravintoloita, laivayhtiöitä, mainostoimistoja, yrittäjiä, kouluja, kunnallisia kulttuuritoimijoita ym ym.

Kun en laske mukaan mainostenjakelua, mitä tein kaverini Altsun kanssa noin 13-14 -vuotiaana, niin ensimmäinen työni, josta sain palkkaa, oli muusikkona vappuna 1971 Hangossa Maret ravintolassa. Sitä seuranneen toukokuun olin (ja asuin) Riihimäellä ravintola Pohjankaaressa, viisi keikkapäivää viikossa. Muusikon työ on kuin soppa, jonka sattumia ovat nuo muut työt. Opiskellessani Sibelius-akatemiassa ja Helsingin konservatoriossa haaveilin kyllä taiteellisesti haastellisista töistä, joihin moni opiskelijakaverini pääsikin, mutta se olisi vaatinut sellaista osaamista taiteen ulkopuolelta (apurahat, työtila, jokin taiteellinen suunnitelma yms), jota minulla ei silloin ollut.
Helppo ja suorastaan eteen tarjoiltu ammatti -josta sai rahaa, oli lähteä muusikoksi ravintolaan. Kiitos Meeri ja Markku Peimola.

Facebookin arvauslistaa tehdessäni huomasin, että aika suuri osa töistäni on ollut tuon saamattoman apurahan korvaavaa ns. “mitätahansapalkkatyötä”. Eli töitä, jotka mahdollistivat “muusikkona” olemisen. Muusikon työt, vaikka olivat välillä hyvin palkattuja, olivat myös hyvin epäsäännöllisiä, suorastaan epävarmoja. Mutta muusikoille tämä ei ole mikään uutinen.

Keikkoja konditionaalissa. Niistä soittokeikoista – joiden “piti” tulla, mutta joita ei tullut, voisin tehdä ihan oman jutun (moni muukin muusikko voisi tehdä). Minun esim. olisi pitänyt mennä keikalle risteilylaivalle Karibialle, minun piti mennä hienoon ravintolaan Rio de Janeiroon, kolmeksi kuukaudeksi Grönlantiin, kuukaudeksi Osloon jne. Kotimaan “melkein” keikkoja on varmaan vuosien aikana ollut satoja.

Tässä Facebook -listani, selitysten kera

  • Siivooja. Olen ollut useaan otteeseen siivoojana, nuorempana esim tavaratalosiivoojana Servi Systemsillä, Siivous Pentti-firmassa siivosin raitiovaunuhallia Vallilassa. Siivoustyöt ovat aina olleet lyhyitä, tehty lähes pakottavassa rahapulassa, enkä niistä ole koskaan tykännyt, mutta siivoojia olen oppinut arvostamaan.
  • Levykaupanmyyjä. Ensimmäisiä “oikeita” töitäni oli levymyyjänä työskentely Fazerin levykaupassa Hgin Aleksilla, 1972 keväästä syksyyn. Työeläkeotteessa lukee työnantajan kohdalla nykyään Warner Bros (Finland), koska Musiikki Fazer myytiin heille. Työ loppui jotenkin siihen kun Tapani Kansan Diamond Brass bändiin liityttyäni (Tapiolan yhteiskoulun bigbandistä muodostettu pienempi yhtye) bändikaverit hakivat minut joskus keikalle, suoraan töistä – huomiota ja melkein pahennusta herättäen. Fazerilla oli kivaa, palkka ei ollut suuri ja se meni yleensä ostamieni levyjen maksamiseen, mutta levyjä tuli kyllä ostettua.
  • Kortistopäivystäjä. Vuoden 1975 kesästä helmikuuhun 1976, jolloin alkoi varusmiespalvelus, olin Hgin poliisilaitoksella. Isäni hommasi minut poliisilaitoksen keskuskortistoon, joka oikeastaan teki sen mikä nyt hoidetaan ATK:lla :-). Työhön poliisilaitoksella liittyi poliisien soittokunta, jossa isäni silloin soitti ja johon itsekin olisin päässyt. Kapellimestari Arthur Fuhrmann pyysi minua liittymään soittokuntaan, mutta en mennyt. Poliisilaitos kuitenkin sopi aika hyvin viikottain keikkailevalle muusikolle.
  • Varastomies. Näitä on ollut kolme. Ensimmäinen vuonna 1971. Keikkoja ei alkusyksystä ollut, joten menin soittokaverini Ellin eli Martti Leiwon perässä SOK:n Vallilan tehtaille. Martti sai jonkun hienomman homman toimistosta minä varastomiehenä teknokemiallisella tehtaalla. Seuraava varastoduuni oli v. 1981 Esab oy, jonne muusikkokaverini Jari Niemelä hommasi minut ja kolmas varastotyö Herttoniemessä Merikiito Oy terminaalissa noin 1987-89, sinne pääsin x-vaimoni suhteilla. Jälkimmäiset työt tukivat sopivasti muusikon työtä mm. siten, että sekä Esab:lle että Merikiitoon järjestyi sekä soittokeikkoja, että kummastakin harjoituskämppä.
  • Jakeluautonkuljettaja. Muusikkoputken 1972-74 jälkeen teki mieli olla kotona. Minulla oli kuorma-auton ABC-kortti, joten tammikuussa 1975 hain töitä Hgin Kaukokiidosta ja sain paikan jakeluautonkuljettajana. Olin siihen aikaan hyvin kokematon kuski, mutta Kaukokiidossa opin ajamaan, tosin muutaman vahingon jälkeen. Peruutin mm muutaman kerran autoni terminaalin laituriin niin kovalla vauhdilla, että kaikki auton perävalot rikkoituivat. Kaukokiidon päivystävä huoltomies korjasi ne. Kerran unohdin sulkea auton peräovet, avoimista ovista tippui 200kg saippuatynnyri Meilahden sairaalan pihalle. Erään kerran ajoin matalaan maanalaiselle lastauspaikalle johtavaan serpentiinitunneliin. Kaksi kerrosta alaspäin ajettuani auto jäi katosta kiinni tunnelin kattoon. Auton peruuttaminen takaisin oli työn ja tuskan takana ja jumitti tietysti ajoväylän muulta liikenteeltä. Kaukokiidon työaika 7-16, osoittautui muusikolle liian haastavaksi kestin työtä kuukauden.
  • Peruukkikuski. Olin Suomikallio Oy:n varastomies/autonkuljettaja Hgin Kaukokiidon jälkeen eli ’75 keväällä. Suomikallion työaika sopi muusikolle paljon paremmin kuin Kaukokiidon ja lisäksi sain lainata firma Hiacea.
  • Ikkunanpesijä. Ikkunoita pesin erään siivousfirman työntekijänä. Pestyä tuli mm Sörnäisten rantatiellä olevan Merikiidon ikkunat, nykyään talossa on nuorten toimintakeskus Happi. Joskus n 1988 tein sopimuksen silloisen työpaikkani, Hgin IV sairaanhoito-oppilaitos Teollisuuskadulla, ikkunoiden pesemisestä kesän aikana. En muista paljon siitä urakasta tuli, mutta kesän se pilasi
  • Vahtimestari. Pitkän, vuoden 1976 lokakuusta alkaneen ja vuoteen 1981 asti kestäneen soittoputken laivoilla ja ravintoloissa jälkeen olin noin 1981-86 vahtimestarina Hgin IV sairaanhoito-oppilaitoksen Optikko- ja Jalkojenhoitajajaostossa. Viihdyin suhteellisen vapaassa työssä hyvin, pystyin tekemään soittokeikkoja ja ympärillä oli paljon mukavia tulevia optikoita ja jalkojenhoitajia. Siellä oli myös useita nukkumapaikkoja, joissa nukuin keikkaväsymystä pois. Se oli yksi pisimmästä työsuhteista muusikon työn ohella. Johtui mm siitä, että opetusnäöntarkastustiloissa oli tuolit, joissa oli hyvä nukahtaa, eivätkä tilat olleet yleensä aamupäivällä käytössä.
  • Leipätehtaan työntekijä. Lyhin työsuhteeni, menin kesällä 1979 (kun keikat jostain syystä vähenivät) leipätehtaalle tarkoituksena olla siellä koko kesä, mutta oltuani 6 tuntia tehtaalla lopetin. Olin siinä ajassa mm jumittanut liukuhihnan, josta tuli paahtoleipiä, kun en pystynyt tarpeeksi nopeasti tyhjentämään tulevia leipiä pois hihnalta ja melkein polttanut itseni ison ja kuuman ruisleipiä hihnalta suoltavan uunin siinä päässä, mistä valmiit leivät piti kertä pois.
  • Pullakuski. Kun työ leipätehtaalla ei maistunut, kysyin Elannon työhonotosta jotain muuta työtä. Sain työn Elannon ajokeskuksesta kuorma-autonkuljettajana ja olinkin kesän 1979 Elannon pulla- ja välillä muunakin kuorma-auton kuljettajana. Se oli kiva, mutta (liian) ripeätahtinen työ minulle. Pullat ja leivät haettiin leipätehtaalta Sörnäisistä 2-3 kertaa päivässä, ensimmäinen aikaisin aamulla, ja jaettiin mahdollisimman nopeasti Elannon kauppoihin. Minun ajopiiri oli yleensä Herttoniemi/Laajasalo. Parasta Elannolla oli se, kun välillä sai isommilla kuorma-autoilla ajaa tavaraa Loviisaan ja Porvooseen. Syksyllä taas muusikon työ maistui ja keikkoja riitti.
  • Projektipäällikkö. 1989-90. Tämä työ liittyi aluksi musiikkiin, sillä ohjelmatoimistoa pyörittänyt Atte Yläkotola innostui ideastani alkaa tuomaan maahan ns. soundimoduleita ja muuta musiikkiteknologiaan liittyvää tavaraa ja yhdessä aloimme pyörittämään Avamar oy:ssä MidiMouseMusic Finland -nimistä tukku- ja postimyyntikauppaa. Aten mukaan soundimoduulit ja AtariST tietokoneeseen myytävät ohjelmat ovat nappikauppaa hän halusi jotain isompaa. Itsekin sitten innostuin isommista bisneksistä joiden piti tuoda miljoonia meille. Jotenkin mopo sitten lähti käsistä ja huomasin olevani projektipäällikkö lomakylää rakentavassa firmassa. Siinä ei sitten käynyt hyvin, laman myötä kaikki kaatui ja minulle mätkähti 1,5 miljoonan takausvastuut.
  • Toimitusjohtaja. 1989-91. Olin Midi-Music Oy:n tj, firman idea oli hyvä, mutta monet muut asiat ajoivat tilanteen siihen, että lopulta irtisanoin itseni ja ilmoittauduin työvoimatoimistoon työttömäksi muusikoksi. MidiMusicista on enemmän täällä https://virto.fi/contents/?p=1408
  • Pianonkantaja. Veljeni oli YLE:n musiikkiosastolla töissä ja YLE:lle hoiti soitinkuljetuksia eli lähinnä piano-, harppu- ja flyygelisiirtoja legendaarinen pianonkantaja Silvis eli Seppo Silvennoinen. Olin Sepon apumiehenä jonkin aikaa MidiMusicin jälkeen 1990 luvun alussa, paljon tuli pianoja kannettua, mutta homma loppui kun Silviksellä aina välillä meni ryyppyputki päälle ja kyllästyin etsimään pomoa, joka saattoi olla viikonkin jossain kateissa.
  • Säveltäjä. Olen vuodesta 1983 ollut Teoston asiakkaana säveltäjä/sovittajana. Hyvin pieniä korvauksia olen silloin tällöin saanut, mutta suurimmat yksittäiset säveltäjätulot ovat tulleet Teoston ohi, kun olen tehnyt musiikkia esim multimedia-esityksiin.
  • Soitonopettaja, aloitin elokuussa 1991 rumpuopettajana Pohjois-Helsingin musiikkiopistossa, aluksi oppilaita oli vain muutama joten tein 1990-luvulla myös paljon soittokeikkoja sekä ravintoloissa että laivoilla.
  • ATK-tukihenkilö. 1996-98. Olin ATK-tukihenkilö Hgin Nuorisoasiainkeskuksessa, sinne pääsin osin avopuolisoni suhteiden kautta, toki oma osaaminenkin vaikutti. Osin samaan aikaan olin rumpuopettaja/ATK-tukihenkilö Pohjois-Helsingin musiikkiopistossa.
  • ATK-suunnittelija. Olin Hgin kaupungin rakennusvirastossa ATK-suunnittelija 1998-2000 ja tein pääasiassa multimediaa, mutta myös muita tietotekniikkatöitä mm tietotekniikkakoulutusta.
  • Verkkosivujen tekijä. Noin vuodesta 1997 lähtien olen tehnyt lukuisia verkkosivustoja, nykyään niitä teen hyvin vähän.
  • Graafinen suunnittelija. Olen 1991 lähtien tehnyt tietokoneella satoja esitteiteitä, julisteita, mainoslehtiä, Classic Jazz News-lehteä sekä levynkansia yms
    Niistä lisää täällä http://virto.fi/contents/?page_id=134
  • Äänittäjä/Äänisuunnittelija. 1980-luvulta lähtien olen tehnyt paljon äänitteitä yksin ja muiden kanssa. Eniten Robi Godzinskyn kanssa
  • Videokuvaaja. Olen tehnyt ammattimaista videokuvausta- ja editointia koko 2000-luvun. Lisää täällä http://virto.fi/contents/?page_id=132
  • Intendentti. Olin Pohjois-Helsingin musiikkiopiston intendentti vuosina 2009-2019.
  • Muusikko vuodesta 1971 – yli 5000 maksettua keikkaa.
  • Opas. Muutama vuosi sitten eräälle sukulaiselleni tuli vieraita Kanadasta ja Keski-Suomesta. He halusivat opastetun turistikierroksen Helsinkiin. Olin pari tuntia kestäneen turistikierroksen ajan heidän bussinsa mikrofonin varressa kertomassa Helsingistä englanniksi ja suomeksi. Sain maksun.

Ilman apurahaa muusikko pärjää kun on sekatyömies.