Olin 29-vuotias kun hankin ensimmäisen tietokoneen kotiin, auton olin omistanut jo joitakin vuosia.
Nyt noin 14 tietokonetta ja noin kolmekymmentä autoa sekä noin neljä vuosikymmentä myöhemmin autossani on moninkertainen määrä prosessoritehoa verrattuna ensimmäiseen tietokoneeseen. Tietokoneita olen päivitellyt 1980-luvulta lähtien, 1. päivityksen autoon tein tätä kirjoittaessani.
Monen ikäiseni tavoin aloitin tietokoneen kotikäytön 1980-luvun alussa jolloin termiä henkilökohtainentietokone ei ollut olemassa, koska tietokoneet eivät olleet henkilökohtaisia. Ihmisten mielikuvissa tietokoneet olivat isoja laitteita omissa tietokonesaleissaan, niitä hoitivat valkotakkiset ATK-suunnittelijat, operaattorit ja lävistäjät (mitä!).
1960- ja 70-lukujen muusikoille tekniikkaa edustivat -autojen lisäksi, lähinnä äänentoistolaitteet, nauhurit, sähkökitarat- ja -urut sekä ensimmäiset syntetisaattorit. 1980-luku toi mukanaan uudet pienikokoiset, lähes kaikkien saatavilla olevat tietokoneet. Niillä pystyivät tekemään musiikkia muutkin kuin elektronisen musiikin tekijät, jotka käyttivät sähköisiä laitteita ja tietokoneita säveltämiseen jo paljon ennen 80-lukua. Ns. elektroninenmusiikki on modernin klassisen musiikin alalaji. Katso lisää elektronisesta musiikista, esimerkkinä Osmo Lindemanin Spectacle vuodelta 1974. https://www.youtube.com/watch?v=7w71mb4cDtY.
Nauhureista tietokoneisiin
Hetki jolloin tajusin, että tietokoneet ovat muutakin kuin lasku- ja kirjoituskoneita oli joskus 1980-luvun alkupuolella kun kela- ja kasettinauhureiden tilalle alkoi tulla tietotekniikkaan pohjautuvia ratkaisuja. Aluksi ne olivat kökköjä hardware-sekvenssereitä, mutta luvun loppupuolella jo hyvinkin kehittyneitä tietokonesovelluksia.
Give my regards to Broad street oli Paul McCartneyn tähdittämä, Commodore 64:lle vuonna 1984 julkaistu peli. Se perustui saman nimiseen elokuvaan, jota pidetään floppina. Tämän pelin ansiosta koin jonkinlaisen hämmästyneen ahaa-elämyksen, siitä mihin kaikkeen tietokone (C64) kykenee.
Nykymittapuiden mukaan se oli kökkö peli, jossa etsittiin kadonnutta ääniraitaa. Pelin mukana tuli mm Lontoon metrokartta ja muuta peliin liittyvää krääsää. Peli ladattiin 5,1/4″ lerpulta, joten C64:ssä piti olla ulkoinen levyasema. Oli hienoa kuulla Commodore 64:stä oikeaa ääntä, sillä siihen aikaan äänen digitointi oli vielä harvinaista. Cd-levy (formaatti) oli juuri tullut markkinoille, joita vinyylit hallitsivat. Pelin mukana tulivat digitoituna kappaleet Band on the Run ja No More Lonely Nights.
1960-luvun puolivälissä aloin kiinnostua musiikkiin liittyvästä tekniikasta, siihen asti ja myöhemminkin lähinnä Lego-palikoilla rakentelu ja laivojen pienoismallien teko kiinnostivat. Kuusikymmentäluvulla musa-tekniikkaa edustivat stereot ja erilaiset pienet paristoilla toimivat radiovastaanottimet, varakkaammissa perheissä saattoi olla kelanauhuri, mutta meillä ei. Melodica ja haitari olivat tuon ajan harvoja “teknisiä” perhesoittimia, meillä oli molemmat ja kävin jopa hanuritunneilla.
Myös valokuvaus oli suosittua, vaikka kallista ja hankalaa. Olinkin hyvin innostunut kun sain 1966 jouluna lahjaksi kameran. Se oli minun ensimmäinen “tekninen” lahja, ns. Coca Cola -kamera eli Agfa Iso-Rapid If -kasettikamera.
Toisen teknisen laitteen ostin itse ja se oli japanilainen Crown salkkunauhuri, joka toimi c-kasettinauhalla. Se oli melkein “salainen agentti” -tasoa, sillä pystyi nauhoittamaan salaa. Testasin nauhuria leffateatterissa, jossa yritin nauhoittaa “salaa” elokuvan musiikkia. Nauhuri ei ollut kaksinen, oikeastaan ihan paska, joten musiikki jäi leffaan, mutta jotain outoja ääniä viereisestä penkistä tuli nauhalle. Ostin Crownin Hirvoxilta, isoveljeni piti ostosta pöhkönä ja yritimme palauttaa sitä, mutta siihen ei Hirvoxin tiukka myyjä suostunut.
Minulle 1970- luvun alkupuolen musatekniikka oli lähinnä äänentoistoa, sillä varsinaisia teknisiä soittimia (hanuria lukuunottamatta) ei meillä ollut. Mutta oli kasettinauhureita, (stereo) viritinvahvistin jossa itse kootut Goodmans -kaiuttimet. Garrard -levysoitin ja B&O 1200 kelanauhuri. Silloista median luomisnälkääni (media-sanaa ei kyllä juuri käytetty) tyydyttivät kamerat, jotka onneksi paranivat. Lahjaksi saamani Coca Cola-kameran jälkeen ostin 1973 kesällä Canonin QL17 -pocket -kameran joka noin vuoden päästä vaihtui Cosina Hi-lite järjestelmäkameraan. Valokuvausharrastus meni niin pitkälle, että kehitin itse filmit ja kuvat (en värifilmejä (dioja)). Kuvat tehtiin Opemus -suurennuskoneella. Muistan lukuisat yöt jolloin mm kaverini Porkin (Erkki Karbin) kanssa teimme kuvia läpi yön.
Syntetisaattori olisi ollut mieleen, mutta ne olivat silloin todella kalliita. Luvun loppupuolella alkoi musiikkiteknologiarintamalla tapahtua, mikä minulle tarkoitti parempaa nauhuria (Revox B77) ja WLM-sähköurkuja. Ensimmäiset digitaaliset äänitykset tehtiin 1976, samoihin aikoihin esiteltiin ensimmäiset moniääniset syntikat ja Fostex sekä Tascam kehittivät ensimmäisiä edullisia moniraitanauhureita. Ennen kotitietokoneita monen muusikon kotona olikin jonkinlainen moniraitanauhuri, niin myös minulla.
Tietokoneaika 1980..
Texas Instrumentin TI/99 vaihtui samana vuonna (1982) julkaistuun Commodore 64:n johon oli sen ajan mittapuiden mukaan suuri valikoima valmisohjelmia mm tekstinkäsittely sekä joitakin musiikkiohjelmia
Ensimmäinen tietotekniikkapohjainen kotistudioni perustui JVC:n keyboardiin ja Korg EX800 -syntikkamoduliin, jossa oli myös yksinkertainen step -sekvensseri. Yhdistelmää pystyi nauhoittamaan erilliselle nauhurille, joka tuohon aikaan oli minulla Fostex-X15.
Kuva (vasemmalla) on vuodelta 1984. Viritinvahvistimena on Harman/Kardon 330, kuvassa näkyy myös ensimmäinen CD-soittimeni (Sanyo), jossa levy pyöri pystyssa lasiluukun takana.
Rolandin MC-500 oli ns. hardware-sekvensseri, kaverien kesken rautasequ, joka suurimmaksi osaksi oli muovia. MC-500 oli kuitenkin huomattava parannus aikaisempaan Korg-sekvensseriin, joka minulla ennen Rolandia oli.
Kaikki tuon ajan sekvensserit olivat joko tosi yksinkertaisia tai hyvin vaikeita käyttää varsinkin kun eri tuotemerkeillä ei ollut minkäänlaista standardi-käyttöliittymää.
Ensimmäinen kotiin ostamani tietokone oli Texas Instrumentin TI/99, vuosi oli 1982, sain sen halvalla suoraan maahantuojalta. Kone aiheutti minussa ja silloisessa puolisossani hurjan innostuksen Basic -kielen opiskeluun, mutta mitään musiikillisesti kovin suurta emme sillä saaneet aikaan eikä sitä pystynyt yhdistämään sen aikuisiin sähköisiin soittimiin. Teimme ystävämme Anin (Sirpa Marttiini) kanssa kotitekoisen “jännitysvideon”, jossa on käytetty TI/99:llä tehtyä grafiikkaa ja ääntä. Videon aihe “verkkovarkaus” on yhä ajankohtainen. Video löytyy täältä.
Texas Instrument ei ollut musiikissa kovin käyttökelpoinen työväline, sitä oli käytännössä mahdotonta yhdistää muihin (musiikki)laitteisiin eikä siihen ollut (ainakaan meillä) valmiita ohjelmia, kaikki piti koodata itse.
1982 syksyllä markkinoille tuli Commodore 64, se oli todellinen läpimurto kotitietokoneena. Ammattimuusikoille ja musiikin tekijöille se ei ollut kuitenkaan kovin iso juttu, mutta pelaajille oli. C64 kyllä lupasi paljon ja innosti monia musiikintekijöitä ja kyllähän sillä musiikkiakin tehtiin ainakin peleihin. Voi kuitenkin sanoa, että Commodore 64 avasi pelin tietokonemusiikin tekoon. Kun TI/99:ä myytiin kaikkiaan alle 3 miljoonaa kappaletta Commodore 64:sta myytiin yli 30 miljoonaa.
Commodore 64:stä ei lopulta ollut juuri iloa musiikinteossa, meilläkin se oli kovassa käytössä, mutta pelikoneena. Commodoreen oli saatavilla mm. tekstinkäsittelyohjelma sekä joitakin hyviä musiikkiohjelmia, mutta pelikoneena se oli aivan huippu. Vieläkin muistan Forbidden forest pelin musiikin ja Paul Mc Cartneyn maineella tehdyn Give My Regards to Broad Street.
Simmons sähkörummut
Opiskelin musiikkia Sibelius Akatemiassa ja Helsingin konservatoriossa ja tein muusikkona paljon keikkoja 1970- ja 80-luvuilla. Varsinaiseen muusikon työhön tietotekniikka (vahvistimia yms lukuunottamatta) ei juuri vaikuttanut.
Ensimmäinen varsinainen musiikkiteknologinen soitin, jonka hankin oli Simmonsin sähkörumpusetti.
Hankin Simmons SDS8 -sähkörumpusetin joskus 1984, se oli sen ajan suosituin sähkörumpumerkki, toimi jopa synonyyminä sähkörummuille kuten Hammond sähköuruille.
Simmons setissä oli MIDI in (sisään) ja audio -ulostulo, mutta en niistä huolimatta juurikaan käyttänyt kotona musiikinteossa, vaikka minulla silloin jo oli ns. kotistudio. Keikoilla käytin settiä jonkun verran, mutta keikkani olivat useimmiten Simmonsille sopimattomia. Suurin ongelma keikkakäytössä oli se, että rummut tarvitsivat vahvistimen.
Kaiken kaikkiaan Simmonsit jäivät kohdallani kuriositeetiksi, paljon myöhemmin 1990-luvulla käytin sähkösaundeja triggeri-mikrofonien avulla akustisen setin kanssa.
Muistan erään jazz-keikan, joka oli Annankadun ja Lönkan kulmassa silloin olleessa vakuutusyhtiössä. Minulla oli (vain) Simmonsit keikalla, joihin olin virittänyt parhaan kykyni mukaan vanhaan jazziin sopivat saundit.
Keikan jälkeen minulle kerrottiin, että jos rumpali ei vaihda rumpuja vaihdetaan rumpali. Onneksi en ollut luopunut Rogers Londoner -setistäni.
Tietokone muusikoille
Tekniikasta kiinnostuneet muusikot ovat halunneet tietotekniikalta lähinnä musiikin tallennus- ja muokkausominaisuutta (äänitysominaisuutta) ja/tai nuottien kirjoitus/tulostus-ominaisuutta. 1981 kehitetty MIDI (Musical Instruments Digital Interface) on protokolla eli säännöt erilaisten musiikkilaitteiden, kuten soittimet, efekti-laitteet, tallentimet jne. väliseen yhteydenpitoon. Fyysisesti MIDI on liittimet, joiden avulla eri (MIDI) laitteet liitetään yhteen, ohjelmallisesti MIDI on säännöt, joita MIDI-laitteet ja ohjelmat noudattavat. MIDI mahdollisti musiikkitietokoneohjelmien kehittymisen.
Artikkelin otsikkokuvassa on AtariST-tietokoneen liitännät, joista MIDI-liittimet vasemmassa reunassa.
IBM:n PC:lle ei tuohon aikaan ollut minkäänlaisia musiikkiohjelmia, niitä kyllä tuli 1990-luvun puolella ja Apple Mac, jolle tiedettiin olevan musaohjelmia oli vain harvojen käsissä Suomessa. Tähän tilanteeseen vuonna 1987 markkinoille tullut AtariST oli enemmän kuin muusikot olisivat voineet toivoa. Edullinen tietokone varustettuna MIDI-liitännöillä. MIDI oli silloin useimmille muusikoille jotain, mihin kannatti suhtautua varauksella, sen pelättiin jopa vaarantavan muusikoiden työpaikat. Mutta suuri osa varsinkin kosketinsoittajista löysi nopeasti MIDI:n mahdollisuudet.
Atari ST sai hurjan suosion varsinkin muusikoiden keskuudessa, mutta esim. Saksassa se oli suosittu myös julkaisualustana lähinnä suositun Calamus DTP -ohjelman ansiosta.
Atari ST:stä tuli minulle enemmän kuin harrastus sillä se johti ensin siihen, että perustin yhdessä erään kaverini kanssa MidiMouse Music -Finland nimisen firman, joka toi maahan pääasiassa USA:n MidiMouse Music inc. softia Atari ST:lle ja soundimoduleita eri merkkisille syntikoille. MidiMouse Music johti MidiMusic oy:n josta olen kertonut mm täällä. Atarin ansiosta minusta tuli myös Steinberg yhtiön musiikkisoftien innokas käyttäjä ja se taas johti mm noin 10 vuoden opetusrupeamaan Helsingin Työväenopistossa ja monessa muussa paikassa. Näistä lisää joskus.
Jo 1970-luvun puolella ja varsinkin 1980-luvulla oli tietotekniikkaan perustuvia laitteita, joilla pystyi nauhoittamaan ääntä. 1981 syntynyt MIDI-standardi synnytti sekvensseri-ohjelmat noin 80-luvun puolivälissä. MIDI -sekvenssereistä tuli hyvin suosittuja muusikoiden keskuudessa. Niillä pystyi “äänittämään” MIDIä eli musiikkitapahtumia eli nuotteja. Katson “nykyajan” alkaneen noin 1990 kun AtariST:lle ja sen aikaisille Apple Maceille julkaistiin siihen aikaan suorastaan vallankumoukselliset softat: Cubase, Notator (josta myöhemmin kehittyi Logic) ja Sound Tool/Sound Designer, joka siis oli ProToolsin edeltäjä. Aloitin AtariST:n sekvensserisoftien käytön Steinbergin 12 -raitasoftalla, joka vaihtui Notatoriin ja se taas jo 1989 Cubaseen. Cubase muistutti eniten perinteisiä nauhureita se oli jotenkin helpoimman tuntuinen käyttää. Muitakin oli, mutta noiden kanssa itse olin tekemisissä. Hyvin pian myös MS/DOS -käyttöjärjestelmälle tuli toimivia musiikkisoftia, mutta varsinaisesti vasta Windows95 avasi pelin Windows musa-softille. Audioäänityksiin kykenevä ProTools julkaistiin 1991 ja Cubase audio 1993.
Jos DAW eli Digital Audio Workstation -ohjelmien historia kiinnostaa täällä on lisää tietoa.
Yhä edelleen 2020-luvulla se mikä kehittyi noin 1990-luvun alkuun on voimissaan. Toki moni asia on muuttunut kuten:
- tallennusmediat – lerpusta (8″ tai 5,1/4″ levy eli disketti), korppuun (3,5″disketti), CD-levy, MiniDisc, DVD/BluRay, muistikortit, verkkotallennus –
- Tiedonsiirto aluksi piuhoillla nyt usein langattomana.
- Tietokoneiden ja muiden laitteiden prosessoreiden tehot ja muistin määrä on kasvanut moninkertaiseksi.
- Laitteiden fyysinen koko on pienentynyt
Mutta perusasiat MIDIn, digitaalisen äänen ja kuvan osalta ovat kuten yli 30-vuotta sitten.
Muusikkoja, jotka ovat käyttäneet AtariST, Cubasea ja muitakin DAW-ohjelmia.
Joe Zawinul, Dave Grusin, Depeche Mode käytti Ultra albumillaan 2 Atari ST:tä joissa Notator sekvensseri.
William Orbit Madonna’s ‘Ray of Light’ albumilla. Bomb the Bass, Jamiroquai, Gary Numan, Chester Thompson, Genesis, Lee Ritenour, Mick Fleetwood, Jon Anderson, Greg Whelchel, Terry Riley, (Moody Blues). Kraftwerk, Tangerine Dream, BB King, Leon Russel, Paul Carrack (Mike & the Mechanics), Adrian Lee (Mike & the Mechanics), Craig Anderton (Midi Writer MT Pro/Cubase), Chris Many, Randy Roos, Patrick Leonard, Phil Collins ja Hans Zimmer.
Nykyään lähes kaikki musiikkituotannot tehdään tietokoneilla, mutta ehkä onneksi on muutamia, jotka eivät anna periksi.
Autoni 1974-2019
Autoja on ollut enemmänkin, jotkut ehkä vain viikon tai muutaman päivän. Jotkut olivat niin huonoja, että olen ne unohtanut, kuten Rellu 4:n, josta irtosi toinen takapyörä Kulosaaren sillalla.
Ford Transit, pikkubussi, bensa paripyörät, vm 1967.
VW kupla 1300, vm 1969.
VW 1500 sedan (notchback) vm 1968
Toyota Corona MK2, 1968
Toyota Corona MK1, vm 1971
Ford Consul 2000, vm 1973
Plymouth Valiant 100, vm 1964
Plymouth Valiant 100, vm 1968
Jeep Wagoneer, vm 1973
Ford Taunus farmari, vm 1976
Ford Taunus farmari, vm 1974
Nissan Cherry, vm 1982
Nissan Urvan, vm 1986
Talbot Horizon, vm 198?
Volvo 245, vm 1976
Mazda 626 Hatchback,
Mazda 626 sedan
VW Transporter 1,6 pąku vm 1981.
Volvo 240, vm 1981
Volvo 240, vm 1983
Opel Agila, vm
Opel Zafira 1,6, vm 2003, yksinkertaista tietotekniikkaa.
Chevrolet Cruze farmari, vm 2013, tietotekniikka ohjaa monia toimintoja.
Opel Mokka 1,6 vm 2016, tietotekniikka vahvasti mukana.
Opel Combo Life XL, vm 2019 ei toimi ilman tietotekniikkaa. 1. auto jonka ohjelmistoa olen itse päivittänyt.
Tietokoneeni 1982-2020
Käytössä on ollut monia PC, Mac ja Linux koneita, jotka eivät ole listassa, koska olivat jonkun muun. Ennen varsinaista tietokonetta, Commodoren jälkeen, käytin ns. Hardware-sekvenssereitä.
Texas Instrument TI/99
Commodore 64
Korg EX800 -hardware sequ.
Roland MC500 -hardware sequ.
Atari ST 1040
Atari MegaST2
PC 386
Atari MegaST4
Compaq PC 486
PC Pentium
PC Pentium
Apple iMac
Apple iMac + Macbook Air
Apple iMac
Apple MacBook Air