Tänään on kulunut kymmenen vuotta x-vaimoni kuolemasta. Hän oli monipuolisesti lahjakas ihminen, piirsi hyvin, kirjoitti hyvin, teki hyviä lauluja ja oli erinomainen muusikko. Katia muistaen olen kopioinut hänen blogistaan alla olevan tarinan. Muistan tapahtuman itsekin, sillä soitin rumpuja samalla lavalla, yhtyeen nimi oli Kati & Kangastus.
——————————–
Trioni oli soittamassa Roballa. Ravintola oli mukavan täynnä ja tanssijoita runsaasti isohkolla parketilla. Oli 70-luvun loppupuoli ja soittoravintoloiden parketit eivät juuri koolla loistaneet ja orkesterilavat olivat pikku plänttejä samassa tasossa tanssijoiden kanssa. Loppuillasta instrumenteissa ja mikin varressa usein roikkuikin tulevaisuuden kykyjä ja ohitanssivien kyynärpäitä piti bassoa soittaessa varoa. Kerrankin tuli mikki suuhun niin, että hammas tuli läpi huulesta. Roballa lava oli iso ja tosi korkealla. Soiteltiin siinä sitten pienehköllä volyymilla, alkuillasta piti soittaa taustamusiikkia. Kevyttä jazzia ja sellaista. Toisen tunnin alussa otettiin jo tangoa ja humppaa ja lopuksi uskaliaasti Jambalaya. Kolmannesta tunnista loppuun soitettiinkin sitten varsinaista omaa ohjelmistoa. Soulin, rockin ja popin väliin aina joku suomalainen tanssilaji ja slovari. Yhtäkkiä huomasin Tauno Palon tulevan daaminsa kanssa sisään. He siirtyivät tanssilattialle ja minä toohotin bändille, että nyt haluan laulaa ne mun ainoat tangot, jotka osasin. Aloitettiin Tule hiljaa- tangolla. Kyllä minä tangoa osasin laulaa ja hyvin. Huomasin Taunon kurkkivan daaminsa olan yli orkesterilavalle. Sitten alkoi Muista minua. Aah mun lempitango, pistin ekstratunnetta esitykseen ja biisin loputtua Tauno Palo tuli lavan luo, pysähtyi eteeni ja katsoi minua suoraan silmiin. Hän viittasi minua lähemmäksi ja sanoi sitten sillä ihanalla Tauno Palo-äänellä: – Sinulla on ihanat silmät.
Ja tämä tarina oli tosi. Hieno muisto, jota kannan ylpeydellä.
Tweet #https://twitter.com/mikko_v