Midi-Music oy oli noin vuosina 1989-91 parin muusikon ja insinöörin perustama kunnianhimoinen musiikkiteknologiaan keskittynyt yritys, olin yksi neljästä pääosakkaasta, mutta tässä en kerro MidiMusicista vaan urakehitysjärjestelmästä, johon MidiMusicin kautta tutustuin.
MidiMusicissa pyöri päivittäin nuoria, tekniikasta ja musiikista kiinnostuneita (yleensä) miehiä ja läheisen taidelukion musiikkiteknologiasta kiinnostuneita oppilaita. Monelle liikkeemme oli semmoinen lähes päivittäinen “norkoilupaikka”, vähän kuin olohuone, joka on samalla hyvin varustettu äänistudio. Tässä joukossa kiinnitti huomiota suomea saksalaisittain puhuva keski-ikäinen mies, joka kävi liikkeessä lähes päivittäin. Yritimme tietysti myydä hänelle jotain, mutta kävikin ilmi, että hän ei ole ostaja vaan myyjä. Hän halusi myydä meille tiedon siitä, miten saisimme firmastamme menestyvän yrityksen. Se, että herra ulkoisesti hiukan muistutti, erästä menneen ajan saksalaista johtajaa herätti hiukan epäilyksiä, eivätkä muut osakkaat häntä juuri noteeranneet eikä MidiMusic oy hänen palveluitaan ostanut. Herran nimi oli Bruno ja kyllä hän myös osti MidiMusicista muistaakseni ainakin jonkun syntikan.
Koska muut osakkaat eivät Brunon jutuista juuri syttyneet Bruno keskittyi minuun ja uraani. Hän siis kävi useita kertoja liikkeessämme ja kävi ilmi, että hän asuu aivan naapurissani. Olin niihin aikoihin juuri eronnut ja asuin poikamiehenä Kalliossa, lähellä MidiMusicia ja Brunoa. Meistä tuli enemmän kuin hyvänpäiväntuttuja, kävimme usein oluella hänen talon alakerrassa olleessa pubissa. Brunon perheeseen; vaimo ja melkein aikuiset lapset, en juuri tutustunut, mutta tuli hänen kotonaankin käytyä. Bruno oli (varmaan vieläkin on) hauska seuramies.
Brunon urakehitys idea oli yksinkertaisuudessaan se, että selvitä missä olet asiantuntija ja pyri löytämään asiakkaat, jotka tarvitsevat sinun asiantuntemusta. Lisäksi selvitä myös asiakkaiden ongelmista se, joka heitä eniten haittaa ja johon sinun ammattitaito tuo avun. Kun asiantuntemuksesi on mahdollisimman kapealla alueella suurta, se menee kuin keihään kärki asiakkaasi tarpeita vastaamaan ja tekee sinusta tarpeellisen (ja kallispalkkaisen) asiantuntijan.
Vaikka suhtauduin Brunoon hiukan skeptisesti, niin hyväuskoisena hengailin hänen urakehitykseen keskittyneen firman tiloissa kehittämässä urakalla uraani. Tarkoituksena oli myös tehdä urakehitysmalli muusikoille, joka perustuisi tietotekniikan käyttöön musiikin tekemisessä. Asiantuntemukseni osaamallani alalla kasvoi jatkuvasti, mutta niin kasvoivat myös arkipäivän ongelmat.
Pahin ongelma tuohon aikaan oli kariutunut avioliitto, isot takausvelat joista olin vastuussa ja niistä seurannut ulosottoon joutuminen. Olin niin sanotusti puilla paljailla. Brunon mielestä minulla oli kuitenkin sellaista osaamista musiikkiteknologian alalta, joilla muuttaisin elämäni jos ei aivan juhlaksi niin ainakin ruusuilla tanssimiseksi. Ja mainittakoon, että MidiMusic myös veteli viimeisiään, että jotain olisi pitänyt kehittää.
Brunon menetelmän mukaan (A) – löydät yhden tietyn, erityisen vahvuuden, jonka varaan voit rakentaa huippusuorituksesi – minulla se oli musiikkiohjelmien käyttö ja yleinen tietotekniikan tuntemus. (B) – Menetelmän avulla löydät monia mahdollisuuksia, joista sinun tulee valita yksi kehittämissuunta – minulla se oli tietyn valmistajan ohjelmien syvällinen tuntemus. (C) – Jokaisessa toimintakentässä on monia kohderyhmiä. Valitset niistä yhden erityisen mielenkiintoisen, oman ihannekohderyhmäsi – minun kohderyhmässä oli vain muusikoita ja harrastajamuusikoita. (D) – Kohderyhmälläsi on monia ongelmia, eli tarpeita. Menetelmä auttaa sinua havaitsemaan tarpeita, joita et ole tähän mennessä huomannut. Menetelmä auttaa sinua fokusoimaan yhteen kohderyhmäsi erityisen pakottavaan tarpeeseen. – kohderyhmäni suurin pakottava ongelma oli rahapula. Muitakin ongelmia usein oli, mutta ei niitä tietotekniikalla hoidettu (E) – Keskittyessäsi tähän yhteen ongelmaan, opit nopeammin kuin kilpailijasi. – Tämä kohta aiheutti jo määrittelyongelmia, tajusin, että minua ja kohderyhmää vaivaa sama ongelma, rahan puute. (F) – Yhteistyössä kohderyhmän kanssa kehität yhden innovaation, jonka tuottama hyöty on kohderyhmälle niin ylivoimainen, ettei siitä voi kieltäytyä – näin saavutat ihannekohderyhmässäsi läpimurron, jonka varassa pystyt pian laajentamaan markkinoitasi.– Muusikoiden rahapulaan ei vieläkään ole löytynyt toimivaa ratkaisua paitsi mennä “oikeisiin” töihin ja jos on onnekas lurjus, niin kuin minä, niin työpaikka liittyy musiikkiin.
Teksti sinisellä © Bruno Lange
1990-luvulla alkoi myös voimakas koulutuksen lisääminen musiikkiteknologian alueelle. Eri puolilla maata oli lukuisia AMK-tason ja muitakin oppilaitoksia, joista valmistui alalle satoja (työttömiä) asiantuntijoita. Työpaikkoja ei ollut, niinpä monet työllistivät itsensä perustamalla studion, jossa asiakkaina oli kavereita ja muita maksuhaluttomia. Oppilaitosten fasiliteetit olivat huippuluokkaa alalla, jossa ei oikeasti ollut työvoimapulaa eikä palkkaa maksavia työnantajia.
Kaikki ei siis mennyt aivan Brunon urakehitysfilosofian mukaan. Totta oli se, että minulla oli osaamista tietyllä melko kapealla (Brunon mielestä hyvä että kapea alue = keihäs) alueella musiikkiteknologiassa, mutta se oli myös alue, jossa ei liikkunut rahaa. Musiikkiteknologian alueella varmasti joillain jossain on rahaa, mutta sitä pääsääntöisesti käyttävät ja sitä työssään käyttävät (edelleen) melko persaukiset muusikot. Minun osaaminen oli se, että tunsin (ja yhä tunnen) tietyt tietokoneohjelmat, joilla musiikkia tehdään, tosi hyvin. Pystyin antamaan nopeasti oikeita neuvoja vaikka puhelimessa ja kyllä minulta neuvoja kysyttiinkin, kävin myös ns. kädestä pitäen neuvomassa monia. Ja jos neuvottavat eivät olleet kavereita heistä hyvin nopeasti tuli sellaisia, eikä kaverilta voi oikein rahaa pyytää. Eli vaikka ns viihdeteollisuudessa pyörii paljon rahaa, minun osaaminen ei varsinaisesti liittynyt siihen. Olin siis ulosotossa oleva musiikkiteknologian asiantuntija, en kallis asiantuntija vaan sekatyömies, joka saadakseen edes hiukan rahaa siivosi, opetti soittamista ja tietokoneen käyttöä, kävi keikoilla ja oli juuri kouluiän saavuttaneen lapsen viikonloppuisä. Brunon urakehitysmallin mukaan minulla oli kyllä “terävää” osaamista, mutta ainoa minkä se puhkaisi oli se taloudellinen kupla, jossa elin siihen aikaan.
Muutama vuosi sen jälkeen kun olin Brunon kanssa uraa kehitellyt ja hänet jo unohtanut näin hänen firmansa esitteen. Siinä oli esitelty muutamia menestystarinoita, joista yksi kertoi epäilyttävän tutusta musiikkikaupan myymäläapulaisesta, josta tuli haluttu asiantuntija. Tarina kertoi siis minusta hiukan totuutta muunnellen. Olin sen musiikkikaupan toimitusjohtaja en myymäläapulainen ja kun kauppa oli lopetettu minusta kyllä tuli kaverien haluama asiantuntija ja opetin asiaa mm. Työväenopistossa, luennoin Sibelius-Akatemiassa ja monessa muussakin paikassa, mutta ongelma oli yhä se, että ei niillä jotka apua sillä alalla tarvitsevat koskaan ollut rahaa. Eikä ole vieläkään. Urakehittäjille suosittelen tutustumista asiakkaan alaan, erityisesti siihen, onko siellä maksavia asiakkaita tai vakavaraisia työnantajia. Musiikkiteknologian vika on se, että se on älyttömän kiinnostavaa, jos siitä tykkää ja siksi monet tekevät sitä vaikka ilman palkkaa.
Vika ei ollut Brunossa vaan siinä, että oma asiantuntijuuteni on alalla, jossa kaikki ovat kavereita keskenään ja loput vihamiehiä :-). Toisaalta tuon ajanjakson jälkeen en ole ansiotyönä tehnyt mitään muuta kuin musiikkiin ja tietotekniikkaan liittyviä töitä, eli vaikka rahaa ei hirveästi tullut (selvisin n 20 vuoden ulosotosta) olen saanut tehdä sitä mistä tykkään.
Tweet #https://twitter.com/mikko_v