Eniten levyttänyt

Viime päivinä on ollut useamman kerran mediassa artikkeleita ihmisistä, jotka ovat eniten (musiikkia) soittaneet levyille. Listoilla on suuria taiteilijoita, kuten Georg Malmsten, mutta myös ei niin suuria kuten Kari Peitsamo. Itse asiassa koko asia, eli eniten levyttänyt, ei kerro henkilön taiteellisista ominaisuuksista mitään, mutta jostain se tietysti kertoo. Minusta koko asialla ei ole mitään merkitystä musiikillisesti tai taiteellisesti. Miksi Kari Peitsamo “voittaa” (lainausmerkit siksi, että en tiedä ovatko luvut tosia, oikeita tai muuten vertailukelpoisia) esimerkiksi Jii Karjalaisen, onko Karjalainen musiikillisesti huonompi, eikö hän tiedä musiikista yhtä paljon kuin Peitsamo? Onko hän huonompi kitaristi?

Miten niitä ennätyksiä sitten syntyy?

On selvää, että kun muusikko A sovittaa/säveltää kappaleen ja kasaa sitä varten yhtyeen studioon, hän ottaa sinne soittotaitoisia kavereitaan ja/tai sellaisia, joista on hyötyä esim. joiden kautta voi tulla itselle lisää keikkoja. Vittumaisia ja hyödyttömiä kavereita ei oteta, vaikka olisivat kuinka hyviä soittajia.

Kun muusikko A saa tehtäväkseen toisen ja kolmannen kappaleen hän alkaa olla studiossa ja levyjä markkinoivassa yhtiössä jo niin tuttu, että hän saa tehtäväkseen tehdä lisää kappaleita. Tietenkin hän kasaa niitä varten sen tutun porukan jolla homma hoitui viimeksikin ja jonka kanssa oli hauskaa. Niin minäkin tekisin.

Ja koska näin suurin piirtein kaikki tekevät ei sillä, joka on eniten levyttänyt tai studiossa äänitteitä soittanut ole muuta merkitystä kuin, että hän on ilmeisen mukava kaveri, joka osaa soittaa. Mutta ei siis ainoa soittotaitoinen eikä paras.

Peitsamon kaltaiset pikkujulkkikset tekevät paljon levyjä, joka on tietysti hyvä asia sinänsä, mutta ei kerro taiteellisuudesta niin paljon kuin siitä, että levynteko nyt vain sattuu olemaan mahdollista.

Levyjä tekevät ne, joilla on siihen taloudelliset ja tekniset mahdollisuudet. Paljon levyjä tehdään niin, että edes tekovaiheessa ei kukaan odota mitään menestystä, mutta joku maksaa studion ja kaverit soittaa. Taloudellisista asioista menestyksen kannalta tärkein on se, että joku taho julkaisee ja saattaa teoksen markkinoille. Parasta on jos on sellainen taho kaveripiirissä, jolla on riittävästi rahaa panostaa levyn mainontaan. Jos levyä ei mainosteta sitä  myydään ehkä muutamia satoja, mutta ahkera keikkailija voi keikoillaan saada myytyä tuhat ehkä pari tuhatta levyä. Jos levyä mainostetaan televisiossa ja muissa merkittävissä medioissa sitä myydään useita tuhansia (vaikka se olisi kuinka huono), mutta tiheään tahtiin monessa paikassa mainostettu levy, johon liittyy televisio-ohjelma, voi myydä satoja tuhansia.

Jostain syystä musiikin alalla erilaiset ennätykset ovat suosiossa. Eniten keikkoja, eniten sävellyksiä, eniten radiosoittoja, eniten rahaa…no sitä Suomessa ei ole kellään niin paljon, että siitä juuri kilpailtaisiin.

Musiikillinen taso, ei vaikuta mitään näihin lukemiin, mutta “eniten tilastoihin” niillä toki on vaikutus. Yhtään Peitsamon levyä ei ole Suomen eniten myytyjen levyjen listalla, mutta Jii Karjalaista sieltä löytyy. Itse olen tässä omassa studiossa tehnyt satoja äänityksiä, mutta sitä ei ole tilastoitu. Ennen 🙂