Nuorempana työskentelin jonkin verran laivamuusikkona Vikingin ja Siljan laivoilla Helsingin ja Tukholman, Naantalin ja Kapelskärin sekä Turun ja Tukholman väleillä. Laivamuusikko termiä ei enää käytetä, vaikka muusikoita laivoilla edelleenkin on.
Kauan sitten 70-luvulla laivakeikat kestivät yleensä vähintään kuukauden, joskus enemmän joskus vähemmän. Laivoilla soitettiin 7 päivää viikossa ja niillä tienasi kohtuullisen hyvin koska 5-päiväisen työviikon vapaapäivät maksettiin ns vastikkeina, jolloin käytännössä kuukauden keikasta sai n viiden viikon palkan. Lisäksi jos sattui työskentelemään Ruotsiin rekisteröidyllä laivalla tienasi vielä hiukan enemmän (osa Siljan ja Viikingin laivoista oli ja yhä on Ruotsalaisia), koska Ruotsalaisilla laivoilla noudatettiin ruotsalaista työehtosopimusta.
Vielä 70-luvulla muusikot olivat osa laivan henkilökuntaa, hytit olivat miehistötiloissa ja muusikoille oli määrätty myös oma vastuualue hätätilanteita varten. Muusikoiden pomo oli yleensä laivan intendentti, joka oli aluksen hotelli- ja talouspäällikkö. Esimerkiksi Vikingillä intendentti oli pelätty pomo, joka saattoi komentaa myrsky-yön jälkeen bändin soittamaan aamutansseja korvaukseksi siitä, että myrsky esti tanssimisen illalla ja yöllä.
Muusikot saivat ostaa slapista (henkilökunnan myymälä) alkoholia, tupakkaa ja muitakin verottomia tuotteita. Ostaa sai paljon enemmän kuin mitä sai viedä laivasta pois. Henkilökunta sai tuoda laivalta maihin verottomia tuotteita kuukaudessa saman verran kuin tavallinen matkustaja sai tuoda yhdeltä matkalta. Tullin auto tullimiehineen olikin usein laivasoittajien perässä kun he laivalta pistäytyivät maihin Helsingissä ja välillä he tarkistivat soittajien kassit laittomuuksien varalta. Tukholman päässä laivan autokannelle ajoi aina silloin tällöin taxfree -tuotteita myyvä Pekka’s -firman pakettiauto, josta “Pekka” myi kaikenlaisia elektronisia laitteita, nauhureita, stereoita, kameroita yms. hinnat olivat verottomia.
Alkoholia oli laivalla helposti saatavilla, mutta kännissä ei saanut olla työaikana. Sitä sääntöä jotkut kyllä rikkoivat, muusikoiden lisäksi myös muu henkilökunta. Valitettavan moni muusikko ei kestänyt viinan paljoutta laivoilla, potkuja tuli kuten myös maksasairauksia (ja avioeroja).
90-luvulla keikat olivat jo lyhentyneet muutamasta päivästä viikkoon eikä soittajia enää pidetty osana miehistöä. Soittajien hytitkin olivat silloin jo matkustajien puolella. Nykyään bändit tekevät vierailuja laivoille eivätkä juuri joudu tekemisiin laivan muun henkilökunnan kanssa, ravintolahenkilökuntaa lukuunottamatta.
Yksi asia on pysynyt muuttumattomana ja se on messi eli miehistön ruokala, siellä soittajat yhä syövät. Tosin messi on nykyään viihtyisästi yläkansilla, toisin oli 1970-luvulla Viking 5:ssa, jossa messi, ja miehistöhytit, olivat autokannen alla.
Nämä mietteet syntyivät Viking XPRS:n jazzristeilyllä 15.3.2015, XPRS on uusi laiva, jossa miehistötilat ovat 9. kannella, muusikot asuvat matkustahyteissä ja lavalla on PA:t, rumpusetti yms laivayhtiön puolesta, toisaalta tunnin lastausaika satamassa ei riitä kovin suuriin roudaushommiin. Tunnelma on silti jotenkin tuttu ja vanha.
Laivassa on ihan oma tunnelma olla työssä, nyt kun keikat ovat satunnaisia ei muuhun henkilökuntaan juuri ehdi tutustua ja miehistön puhekielikin on muuttunut monessa laivassa Ahvenanmaanruotsista vironkieleksi. Onneksi meri ja messi ei muutu.
Tweet #https://twitter.com/mikko_v